Ystävä soitti ja kertoi uudesta mahdollisesta miesehdokkaasta, jonka hän tapaa tänään. Olen aidosti onnellinen ystäväni puolesta, mutta samaan aikaan minulla on tuskaa sisälläni. Missä on minun mieheni? Mikä minussa on vialla? Miksi minulla ei ole jo tähän ikään mennessä parisuhdetta (ja mieluiten lasta ja omakotitaloakin..).
Puhkesin itkuun puhelun jälkeen, säälittävää! Läheisyydenkaipuu on niin suuri, että itken yksinäisyyttäni. Minulla on paljon ystäviä ja miehiäkin on ollut, mutta mikään suhde ei ole ollut kestävä. Pitäisikö minun uskoa että kukaan edellisista miehistä ei ole ollut minulle "se oikea", vai pitääkö syyt alkaa etsimään minusta itsestäni? Tosin, eihän kukaan mies tälläista läskiä itselleen halua.. Fatty.
Kaikki lähipiirissä tuntuvat menevän naimisiin, sitoutuvan ja saavan lapsia. Minä olen sinkku. Olen jumissa tässä elämänvaiheessa - minulla ei ole mitään päämäärää koulusta valmistumisen jälkeen. Minulla ei ole miestä, ei oman alan työpaikkaa, ei haaveita eikä päämääriä. Minulla ei ole mitään mitä tavoitella.
Onneksi perustin tämän blogin, kivi putosi sydämeltä kun pääsin kertomaan nämä asiat..
Syömisetkin on menneet päivän fiilisten mukaisesti eli FAIL!
-pussipuuro
-kahvia maidolla
-lihapullia
-kurkkua, tomaattia
-pähkinöitä, banaanilastuja
-ruisleipä....
2 kommenttia:
Paremmin sun syömiset on mennyt kun mulla! Mä repsahdin onnellisesti taas lämpimiin voileipiin ja huomiseksi ostin kinkkupasta ainekset, nam oon siis ikuinen munkkipossu! Ilman miestä kestän olla mut näiden kilojen kanssa EN!! Kiva blogi silti ja tsemppiä :)
Kinkkupastaaaa.. *kuolaa* ;D tee pieni annos pastaa kerrallaan niin et voi syödä sitä kovin isoa annosta kerralla :)
Lähetä kommentti